Terve taas pitkästä aikaa. Kuunnelkaa toi kappale.
Oon koukussa ranskalaisiin laulajiin. Tota joo. Ostin ton vihreen iki-ihanan topin JC:stä perjantaina.
En ois ikinä ajatellu, et vihree vois jopa toimia mun päällä.
Otsikko siis tarkottaa sitä, et avaudun nyt tässä vähän mun asioista teille.
Lähi aikoina oon tuntenu oloni hirveen yksinäiseks. En koulussa,
vaan vapaa-ajalla. Koulussa maailman ihanimman ihmiset ympäröi meikäläistä koko ajan,
mut koulun jälkeen tie käy suoraan kotiin, ja sinne jään loppuillaksi.
Miksi?
En tiedä.
Ehkä en osaa pyytää ketään ulos, vaikka olenkin tosi sosiaalinen ihminen.
Saattaa myös johtuu siitä, etten tunne ketään itteni kaltasta ihmistä.
Tarkotan, et pidän eniten omanlaisistani ihmisistä (if u know what i mean),
mut jos suoraan sanon, ni en tunne ketään, jota muoti oikeasti kiinnostais,
ja tätä ei ny pidä ottaa loukkauksena,
ja muutenki. En oo koskaan tavannut ''livenä'' ihmistä, jolla pyöris päässä tasan samat mietteet,
ku mulla. Netissä semmosiin oon törmänny pari kertaa, mut sit huomaanki et tyyppi asuu
ainaki 200 km päässä. Ei siinä lähene kunnolla.
Huumorilta samanlaisia oon tavannu montaki hullua ihmistä. Voisin oikeesti
sanoo huumoriani jopa vähän perverssiksi, ellei sekopäiseksi, jos oikein innostun.
Mitä täs nyt pitäis tehä? Ei mitään? Odottaa? Toimia?
En tiedä.
Anteeks avautumiseni, mut sitä vartenhan tää blogi on... Vai?
Ja muistakaa, etten ryve masennuksessa, vaan muutenhan kaikki on tosi hyvin!
Toivottavasti miun kavereilleni ei tullu olotila nimeltä ''enkö kelpaa prinsessalle?''
Kelpaatte! Liiankin hyvin! Mut haaveilen silti siitä omasta ''kaksosestani''.
Hyvää yötä kaikille!
Voi ei!:) Tää sun blogi on yksinkertaisesti tosi ihana, en tiiä oikeen mitä sanoa. :D Oot niin älyttömän nätti, ja kuvat on niin kauniita. Ja olisin ehkä voinu pyörtyä ku kuuntelin tota biisiä, ranskan kielinen musiikki on niin ahh rakastan, mutta en oikeen ite osaa löytää mistään. Mulle tulee tosi hyvä fiilis aina ku luen sun juttuja, vaikka tässäki asiassahan ei oo mitään hauskaa, todellakaan. Oot vaan niin aito tässä postauksessa ja mun mielestä on tosi ihailtavaa kun viitsit julkisesti ottaa tämmösen esille. Eiköhän kaikilla ole tuo ikuinen sielunystävä kaksonen vähän hakusessa.. Ystävistä saa kuitenkin voimaa ja on ihanaa tavata samantyyppisiä ihmisiä. Ei kannata huolestua vaan nauttia mitä sulla nyt on. (= Ja eikai se välimatkakaan haittaa, kysymys on vain oikeesta kiinnostuksesta ja aktiivisuudesta. Ite oon ainakin oppinu sen, että ei ne ystävät aina rinnalla pysy ellei ite oo aktiivinen. Mulla on monta tosi läheistä ja samanluontoista ihmistä jopa ulkomailla. Juu, matka on järkyttävän pitkä ja kaipuu samoten, mutta ei ne silti ihmiset siellä unohdu. Sori, saatoin että hypätä aiheesta ja kirjotin kauheen romaanin, mutta mutta...kyllä kaikki probleematki selviää lopulta! Sain paljon ajateltavaa tästä sun postauksesta, kiitti! ")
VastaaPoistaVau. En voi sanoo muuta :D
PoistaKiitti tosi paljon siun kommentista!
Se oli tosi mieltä nostattava ja kylhän se on ihan
totta, et pitää nauttia siitä mitä on!
Ystäviihän ne silti on, vaikka miten kaukana asuis. (: