Terve taas pitkästä aikaa. Kuunnelkaa toi kappale.
Oon koukussa ranskalaisiin laulajiin. Tota joo. Ostin ton vihreen iki-ihanan topin JC:stä perjantaina.
En ois ikinä ajatellu, et vihree vois jopa toimia mun päällä.
Otsikko siis tarkottaa sitä, et avaudun nyt tässä vähän mun asioista teille.
Lähi aikoina oon tuntenu oloni hirveen yksinäiseks. En koulussa,
vaan vapaa-ajalla. Koulussa maailman ihanimman ihmiset ympäröi meikäläistä koko ajan,
mut koulun jälkeen tie käy suoraan kotiin, ja sinne jään loppuillaksi.
Miksi?
En tiedä.
Ehkä en osaa pyytää ketään ulos, vaikka olenkin tosi sosiaalinen ihminen.
Saattaa myös johtuu siitä, etten tunne ketään itteni kaltasta ihmistä.
Tarkotan, et pidän eniten omanlaisistani ihmisistä (if u know what i mean),
mut jos suoraan sanon, ni en tunne ketään, jota muoti oikeasti kiinnostais,
ja tätä ei ny pidä ottaa loukkauksena,
ja muutenki. En oo koskaan tavannut ''livenä'' ihmistä, jolla pyöris päässä tasan samat mietteet,
ku mulla. Netissä semmosiin oon törmänny pari kertaa, mut sit huomaanki et tyyppi asuu
ainaki 200 km päässä. Ei siinä lähene kunnolla.
Huumorilta samanlaisia oon tavannu montaki hullua ihmistä. Voisin oikeesti
sanoo huumoriani jopa vähän perverssiksi, ellei sekopäiseksi, jos oikein innostun.
Mitä täs nyt pitäis tehä? Ei mitään? Odottaa? Toimia?
En tiedä.
Anteeks avautumiseni, mut sitä vartenhan tää blogi on... Vai?
Ja muistakaa, etten ryve masennuksessa, vaan muutenhan kaikki on tosi hyvin!
Toivottavasti miun kavereilleni ei tullu olotila nimeltä ''enkö kelpaa prinsessalle?''
Kelpaatte! Liiankin hyvin! Mut haaveilen silti siitä omasta ''kaksosestani''.
Hyvää yötä kaikille!