Heippa pitkästä aikaa.
En oo postaillu kameran kaukolaukaisimen hajoamisen ansiosta.
Oon itseasiassa miettinyt jotakin.
En välttämättä miettinyt, mutta tajunnut... Semmosen asian jonka jokaisen muunkin pitäisi ymmärtää.
No ensin sanon että elämä on lyhyt. Oikeasti.
Ei siinä kauaa mene ennen kuin nukahdat ikuisiksi ajoiksi.
Tämä ei siis ollut asiani todellakaan. Vaan tajusin, että
ihmisen pitää ilmaista itseään ennen kuin on myöhäistä.
Saan kokea lähes päivittäin katseita erikoisen pukeutumiseni takia.
Jotkut saattavat tykätä tyylistäni, toiset taas eivät.
Tämä asia ei kuulu minulle. Kunhan itse pidän räteistäni.
Oon oppinut, että ihmisen pitää näyttää todellinen minänsä,
muuten itsetunto saa laahata kuilun pohjalla ikuisesti.
Nykyään tykkään käyttää erikoisia vaatteita.
Vaatteita joissa tunnen oloni kotoisaksi ja kauniiksi.
Tämä ei ole kaikkien mielipide, mutta entä sitten?
Pääasia on, että on itse tyytyväinen.
Kerätkää rohkeutenne ihmiset (enkä nyt puhu vain vaatekaappien sisällöistä vaan kaikesta)!
Miksi kirjoitan tämmöistä juuri nyt?
- En tiedä. Ehkä kuume ja flunssa ovat sekoittaneet pääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti